BLVD26 - Helsingin paras viinibaari

Tällä hetkellä kiistatta paras viinibaari Helsingissä sijaitsee osoitteessa Bulevardi 26. Muissakin Helsingin viinibaareissa osataan kyllä valita kiinnostavia viinejä listoille, mutta niistä suinkaan kaikkia ei yleensä hävikin pelossa myydä asiakkaille laseittain. BLVD26:ssa myydään, ja monen kokoisina annoksina. Halutessaan voi tehdä tilauksen pöydästä suoraan tabletilta, josta selailee viinilistan tuotteiden tietoja. Viininystävä ilahtuu, kun annosvaihtoehtoina eivät ole ainoastaan tutut 12 tai 16cl, vaan voi pyytää myös jopa 2cl maisteluannoksen jos näin haluaa. Tällä tavoin lyhyemmilläkin kaveritreffeillä ehtii jo maistaa useampaa eri viiniä.

Illallistaa BLVD 26:ssa ei voi, mutta pieniä suupaloja saa tilattua pöytään. Loistava paikka siis myös aperoille ennen illallispöytään siirtymistä jossakin toisaalla. Yksittäisten viinimaisteluannosten sijaan on mahdollista valita myös talon puolesta valmiiksimietittyjä maistelusettejä. Ja oluesta pitävän ystävän ei onneksi myöskään tarvitse hakeutua muualle, sillä erikoisoluitakin on valikoimissa.

Jos jotain pientä kritiikkiäkin täytyy kehujen sekaan välttämättä ujuttaa, niin tabletin tilaustoiminnon käyttö ei heti täysin auennut ilman henkilökunnan opastusta. Vinkki: jos valmiit ehdotukset annoskoosta eivät ole mieleen, vaan haluaa esimerkiksi sen pienimmän 2 cl annoksen: aina voi kirjoittaa tekstikenttään henkilökunnalle sanallista viestiä. Perinteinen tiskiltä tilaaminen toimii toki myös.

Juuri tällainen konsepti on Helsinginkin kokoisesta kylästä tähän asti puuttunut: mielenkiintoisia ja erikoisiakin viinejä, halutessaan pieninä maisteluannoksina, eikä edes kohtuuttomasti hinnoiteltuna. Nyt kaikki Viinimieliset äänestämään jaloillaan ja tänne asioimaan, ehkä näitä saadaan vielä muillekin paikkakunnille jatkossa!

Blogiakin kyllä päivitellään...

nimittäin silloin kun on isommin asiaa. Pienemmät kohokohdat päivittyvät kuitenkin useammin Viinimielen Facebook -sivuille, johon vihdoin saatiin linkki tästä blogistakin. Viinimiellyttävää talvenodotusta!

Kesäinen ravintolaretki Lonnan saarelle

Lonna on pikkuruinen saari Helsingin edustalla, jonne pääsee Kauppatorilta kymmenessä minuutissa. Sinne on yksi erinomainen syy mennä, nimittäin ravintola Lonna. Ravintolaretkeen voi helposti yhdistää lisäksi Suomenlinnan visiitin. Lonna on pysäkki Suomenlinnan reitillä, kun valitsee oikean paatin torilta.

Viinimieli kävi kesäisenä torstaina siellä ensimmäistä kertaa ja pakko heti suositella tätä ravintolaa. Ruokalistaa ei ollut etukäteen netissä löydettävissä, mutta se ei haitannut, vaikka seurueessa oli myös ruokarajoitteisia mm. allergioiden ja raskauden johdosta. Menu tuotiin pöydän viereen valtavalla liitutaululla. Alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoja oli kaikkia kolme erilaista. Lapsille oli samat vaihtoehdot pienempinä annoksina, kohtuulliseen kymmenen euron hintaan.

Alkupalaksi seurueessa valittiin porkkanaa kolmella eri tavalla sekä tartar karitsasta. Porkkana-annoksessa tätä juuresta oli ainakin pikkelöitynä, tuoreena ja porkkanakakussa. Sivussa hauskanmakuinen piimävaahto.

Porkkanaa

Pääruuiksi porukassa valittiin sekä siikaa että vasikkaa. Siika-annoksessa kalaa oli ihastuttavan runsaasti ja se tarjoiltiin raikkaan fenkolisalaatin kera. Vasikan ulkofile oli saanut kylkeensä herkullisia raakamakkaroita, vasikasta nekin. Lisukkeet olivat pöytäseurueelle yhteiset: uusia pottuja ruskistetussa voissa, kaalia ja lehtikaalia RUNSAASSA voissa sekä bulguria. Uudet potut vievät aina kielen mennessään, mutta kaalilisuke oli ehkä kaikista herkullisin.

Jälkiruuatkin tulivat kaikki testattua seurueemme toimesta. Mansikat ja itsetehty vaniljajäde ei koskaan voi mennä pieleen. Mutta juustot olivat myös mielenkiintoiset, kotimaisen pientuottajan kahta erilaista juustoa, joista tarjoilija osasi kertoa hienosti ja ne tarjoiltiin myös oikein temperoituna. Jännittävin oli tattarijälkiruoka, joka nimellään meinasi 'pelottaa' ja jäädä kokonaan maistamatta. Mutta jälleen henkilökunta tunsi listansa ja kertoi mitä on luvassa. Tämä taisikin olla paras kaikista, joten kannatti maistaa. Tattarista oli tehty vanukas, joka tarjoiltiin herukanlehtisorbetin kera. Lisäksi päällä oli paahdettua tattaria, jossa oli popcorniin vivahtava maku. Todella erilaista ja hyvää!

Myös viinilista oli toimiva ja yllättävän monipuolinen. Pyydettäessä suositusviiniä tietyille annoksille, osasi henkilökunta jälleen asiansa. Mukavaa oli, että laseittain saikin myös sellaista, mikä listan mukaan olisi ollut vain pullomyynnissä. Sympaattisen katalonialaisen perheyrityksen Parés Baltàn viinit ovat laajasti edustettuina. Heidän Gratavinum -punaviininsä Prioratin alueelta sopi hyvin sekä karitsa-tartarin, että vasikan kanssa. Suurin osa tuottajan tuotannosta on luomuviinejä.

Vielä on kesää jäljellä, joten Lonnaan ehtii. Suositeltavaa on tehdä pöytävaraus etukäteen, paikka on nimittäin pieni ja äkkiä tupaten täynnä.

Oi ihana Mosel

Viinimieli vietti upean ja helteisen kesäviikon kauniissa Moselin jokilaaksossa Saksassa. Riesling on niin mahtava rypälelajike, ettei siihen ehdi viikossa mitenkään kyllästyä. Kaikki variaatiot siitä ovat saatavilla:  kuivimmasta Trockenista aina makeaakin makeampaan Eisweiniin saakka.

Majapaikka vuokrattiin (sattumalta) erittäin hyvän tuottajan luota. S.A. Prümilla Wehlenissä vastaanotto oli mitä lämpimin! Aamupalalla oli mahtavaa ihastella Mosel-jokea ja jyrkkinä kohoavia Wehlener Sonnenuhrin viinitarhoja. Kävimme myös antoisia keskusteluita (niin viinistä kuin elämästä yleensäkin) useana iltana ihastuttavan isäntäparin Raimundin ja Pirjon kanssa. Lisäksi seuraan liittyivät välillä viinitilan harjoittelijat (Kash Intiasta ja Anni Suomesta) sekä vaihtuvat muut vieraat, jotka yöpyivät tilalla. Pimeän laskeuduttua myös tulikärpäset ilmaantuivat paikalle loistamaan.

Näkymä S.A. Pr ümin aamiasterassilta

Prümit ovat tuottaneet viiniä jo aina tuhatsataluvun puolivälistä saakka. Tämä laaja suku on haaratunut aikojen saatossa, joten useita viinitiloja näkyy, joissa huomaa osana saman tutun sukunimen. S.A. Prümin omistaja Raimund on ollut johdossa jo vuodesta 1971, kun hän otti isänsä sairastuessa ohjakset perheyrityksessään. Nykyään myös tytär Saskia on mukana, kuten myös vaimo Pirjo, joka samalla hoitaa ravintolaansa Jyväskylässä. (Ravintola Vesilinna onkin ehdottomasti Viinimielen go to -listalla. Varsinkin laadukkaan viinilistan ansiosta.)

Viinitila kuuluu VDP-tuottajayhdistykseen, yhdessä noin parinsadan muun Saksalaisen huipputuottajan kanssa. Yhdistyksen logon kotkasymboli koristaakin jäsentilojen pullotteiden kapseleita, millä halutaan viestiä erityisen korkeasta laatutasosta. S.A. Prümin viinit ovat äärimmäisen laadukkaita ja tasting viinitilalla todella kannattaa, sillä vanhempiakin vuosikertoja pääsee maistamaan. Harmi että Alkon vakiovalikoimissa näitä ei ole saatavilla tällä hetkellä, ja tilausvalikoimassakin ainoastaan Solitär Riesling Trocken. Toisaalta, voi aina tehdä ravintolaretken Jyväskylään, koska Ravintola Vesilinnassa on laseittain myytävänä lähes kaikki Prümin viinit.

Prümin Ürziger Würzgarten Riesling Kabinett 2007 on upean hedelmäinen ja raikas, myös hennosti hunajainen ja mineraalinen. Sokeria on jopa 69 g/l, mutta se ei tunnu liian makealta, kun happojakin on melkein 7 g/l.

Bernkastel-Kues

Moselin laakson vielä odotellessa keski-eurooppalaisia kesälomailijoita, oli ilmassa hiukan off-season -meininkiä. Eli melko hiljaista, mikä oli oikeastaan vain miellyttävää. Wehlenissä ei muutenkaan ollut juuri mahdollisuuksia illallistamiseen, joten matka vei lähes joka ilta Bernkastel-Kuesiin, jonne oli noin 4 kilometrin matka. Se taittui yleensä toiseen suuntaan kävellen ja toiseen taksilla. Bernkastel on valtavan ihastuttava kylä, missä on runsaasti taloja 1600 ja jopa 1400 -luvuilta. Erittäin siistiä joka paikassa ja viinitarharinteet pilkottavat myös talojen lomasta, heti kylän takaa ne kohoavat jyrkkinä rinteinä. Mukavaa hedelmäistä Rieslingiä löytää lähes miltä vain terassilta, eikä paljon tarvitse etsiä, niin myös 'vakavampia' viinejä on listoilla. 

Tässä näkymä Bernkastelin raatihuoneen torilta.

Mosel Vinothek on ehdoton vierailupaikka viinituristille! Kun maksaa 18 euroa/hlö ja lasipantin, pääsee kellarissa maistamaan omaan tahtiinsa 140 erilaista Moselin viiniä. (Kuohuviinit ja ihan muutamat kalliimmat viinit eivät ole kellarissa vapaassa kaadossa, mutta henkilökunta maistattaa niitäkin yläkerran tiskillä.) Infotaulut viinituottajista ovat vain saksan kielellä, mutta siis jokaisesta tuottajasta on pieni esittely ja samassa kohdassa myytävät pullot, mikäli ihastuu johonkin maistamaansa viiniin niin paljon, että haluaa ostaa sitä mukaansa. Kaikkea Moselista ei tännekään mahdu, mutta monia löytöjä voi tehdä, ja vaikka sitten myöhemmin innostua vierailemaan jollakin maistamallaan suosikkituottajalla. (Viinitiloilla muutaman viinin sisältävä maistelukierros on hinnaltaan usein 15 euron luokkaa.)

Bernkastelin kylillä sijaitsee myös viinituottaja Pauly Bergweiler. Heidän 1600-luvulta peräisin oleva talonsa on tyyliltään linnamaisen romanttinen. Viinimielellä oli mukava tasting heidän luonaan ja pääsimme myös tutustumaan erikoiseen uudehkoon koneeseen, jolla on mahdollista hoitaa joitakin jyrkillä rinteillä sijaitsevia tarhoja koneellisesti. Kunhan tarhan yllä ja alla vain kulkee tie, sillä kone on jotenkin vaijerilla traktorin kanssa kiinni ja yhteydessä. Suuri osa tarhoista Moselissa on silti aivan liian jyrkkiä millekään koneille, joten sekä köynnösten hoitotoimenpiteet että sadonkorjuu voi tapahtua vain käsin. Tällä tuottajalla on Alkon valikoimassa yksi varsin kelpo ja mukavan hintainen puolimakea Riesling , Blitz. Se on erittäin monikäyttöinen viini, joka hapokkuutensa ansiosta tuntuu kuivemmalta kuin onkaan.

Tällä koneella pääsee yllättävänkin jyrkillä rinteillä hoitamaan köynnöksiä.

Ruokapaikkojen suhteen Bernkastelista pieni varoituksen sana, pettymyksiä voi helposti tulla eteen. Ravintoloita on kyllä paljon, mutta on hyvä tietää, että sulkevat varsin aikaisin ja ravintoloiden laatu vaihtelee todella paljon. Kahdeksan-yhdeksän aikaan illalla melkein kaikki paikat menevät kiinni.  Saimme muutamia suosituksia, joista valitettavasti kaikki eivät olleet auki vierailuviikon aikana. Hyvä mieli ja suositus esimerkiksi Märchen-hotellin ravintolasta, 'Anno 1640'. Tällä perheomisteisella paikalla on myös erittäin pitkä historia. Satuhotellin huoneet lienevät mielenkiintoisia, ainakin huoneiden nimistä päätellen. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä, ruoka maittavaa ja viinilista hyvä. Jos mieli halajaa Italialaista ruokaa Saksassa, Spinelli tarjoaa monenmoista pitsaa ja pastaa. Ja välipalasuosituksena mahtava 'makkarakioski' vanhankaupungin puolelta, jonka nimi on unohtunut, mutta kaduilla kuljeksiessa viimeistään herkulliset wurstin tuoksut ohjaavat oikealle paikalle.

Bernkastel

Anno 1640 ja herkullinen possun kylki.

Anno 1640 ja vasikan filee.

Bernkastelin muinaisen linnan rauniot olivat parhaillaan remontissa, mutta ylös kannattaa kiivetä polkua pitkin Bernkastelin vanhasta kaupungista, tai ajaa autolla ylemmäs rinteeseen ja kävellä sieltä. Näköalapaikalle pääsee remontista huolimatta, ja näkymät ovatkin huikeat. Jo vuonna 400 jälkeen ajanlaskun alun Roomalaisilla oli tässä tukikohta. Hiukan linnasta alaspäin on myös näköalakahvila/ravintola, mikäli oli valitettavasti tiistaisin kiinni, emmekä päässeet Riesling-lasin äärellä ihailemaan avautuvaa maisemaa. Ensi kerralla sitten!

Kuvassa oikealla Bernkastel ja vasemmalla Kues

Muita paikkoja

Wehlenistä kolmisen kilometriä (vastaikkaiseen suuntaan kuin Bernkastel) sijaitsee Zeltingenin kylä, minkä kohdalla Mosel-joki on padottu ja jokilaivat jatkavat matkaansa kanavan kautta. Täältä on matkan parhaat ruokamuistot, joten kävimme samassa ravintolassa jopa kahdesti. Hotel Zeltinger-Hofin ravintolassa maut osataan laittaa kohdilleen, ja he käyttävät pääosin vain paikallisia tai muuten mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita. Ravintola kasvattaa itse kaikki yrttinsä ja ilmeisesti paljon muutakin. Erikoisruokavaliotkaan eivät tuottaneet minkäänlaisia vaikeuksia. Viinimielen ihastukseksi kantarellisesonki oli jo päällä, joten sitä nautittiin mm. herkullisena keittona ja muina lisukkeina. Viinilista (paremminkin viinikirja, sen verran mittava) oli edustava, ja ihan kaikkea sai myös laseittain!

Viiniristeilyjä Mosel-joella oli tarjolla tunninmittaisina pyrähdyksinä näin off season -aikaankin, mutta valikoima laajenee heinäkuun alusta alkaen. Viinimieli halusi nähdä vähän enemmänkin, joten valitsimme reitin, joka vei Bernkastelista Traben-Trarbachiin, jossa oli parisen tuntia aikaa käyskennellä. Jälleen erittäin viehättävät 'muinaiset' kylät, joita yhdistää silta samalla tavalla kuin Bernkastelia ja Kuesia. Etenkin Trabenin puoli oli unelias ja kesäkuun lopulla myös aika lailla kiinni. Hotel Bellevuessa emme ehtineet käydä, mutta kuulemma viinilista on hyvä sielläkin. Maanantai näkyi täällä myös olevan 'Ruhetag', eli 'lepopäivä', monella yrityksellä ja siksi olivat suljettuina. Mutta erittäin maittavaa paikallista Rieslingiä oli upeaa nauttia jokinäkymin Trarbachin puolella sillan kupeessa, viini jääkylmänä ja turistit auringonpaahteessa. Matka jokipaatilla kesti puolisentoista tuntia suuntaansa, se oli mukava tapa katsella viinitarhoja molemmin puolin, joten voi suositella.

Ja ne viinitarhat vielä! Kävimme ihailemassa köynnöksiä ja maisemia Badstubessa, Graacher Himmelreichissa ja Ürziger Würzgartenissa. Näistä viimeisin teki mykistävimmän vaikutuksen, paikassa on jotain ihan erityistä. Maaperä siellä on pääosin punaista liuskekiveä, toisilla paikoin taas sinistä tai harmaata, välillä sekaisinkin. Jyrkät rinteet, mistä parhaat viinit tulevat, ovat lähes poikkeuksetta liuskekiveä. Joenpenkan alavilla mailla on enemmän 'massaviinituotantoon' keskittyneitä tarhoja, niillä näkee hedelmällisempää maaperää. Raimund Prüm sanoikin osuvasti, että Riesling on parhaimmillaan, kun sillä on 'jalat lämpimässä ja pää kylmänä'. Eli juuri näillä rinteillä, missä liuskekivi sitoo lämpöä itseensä. Korkeimmilla paikoilla on myös viileämpää öisin. Laaksoa viilentää ja kosteuttaa myös usein aamu-usva.

Mosel on Viinimielihyvää parhaimmillaan!

Taste of Helsinki 2015

Taste of Helsinki 2015 alkoi sään suosiessa, aurinko paistoi ja tunnelma oli mitä parhain. Lounaskattauksen vierasmäärä oli mukavan vilkas, mutta mitään pahempia jonoja ei muodostunut ja mahtui mukavasti syömään istumapaikoille.

Viinimieli aloitti päivän maistamalla André Clouet'n rosé -samppanjaa. Viini on tainnut saada hiukan tammea, mutta lasissa aukeni myös mukavasti marjaa. Suosikkivalkoviineiksi valikoituivat Steiningerin Grüner Veltliner (Loisiumweingarten Reserve) Itävallasta sekä Bonterran Viognier Kaliforniasta. Ilokseen Viinimieli tajusi, että Grünerihän löytyykin Alkon vakiovalikoimasta. Bonterra puolestaan on taannoin ollut Alkossakin listattuna, mutta ei valitettavasti enää. Maahantuoja kuitenkin kertoi, että uusi vuosikerta on pian tulossa ja samoin listaus Alkon tilausvalikoimaan. Viinimieli käy varmasti tilaamassa!

Maistetuista punaviineistä herkullisin makumuistijälki jäi espanjalaisesta Abadia Retuerta Selección Especial -viinistä, joka tulee Castilla y Leónin alueelta. Tammea ja marjaa, Ribera del Dueron tyyliin, vaikkei tämän apellaation alla tuottaja toimikaan.

Pointsit Suomen Sommelierit ry:n tekemille hyville viinivalinnoille! Tapahtuman luonteen mukaisesti mielenkiintoisia viinejä tarjolla sekä 'käyntikorteilla' mukaan huolella mietityt ruokasuositukset kyseiselle viinille. Senhän ne sommelierit tietystikin juuri parhaiten osaa :)

Ja entäs sapuskat sitten? No kaikkea ei tietenkään ehditty maistaa, mutta kohtalaisen hyvin yhdeksi kattaukseksi:

Sinne
-Haugesundin silliä, varhaisperunoita ja ruskistettua voita
-Kylmää kurkku-minttukeittoa
-Wallenberg, muhennettuja herneitä ja ruskistettua voita
-Tuulihattu, valkosuklaamoussea ja vadelmasorbettia

Kurkkukeitto ja jälkkäri, etenkin sorbetti, ilahduttivat eniten. Vaikka sillikin on aina hyvää!

Sinnen Wallenberg, Haugesundin silli ja kylmä kurkkukeitto.

Bröd
-Savustettu härkätartar, lehtipersiljamajoneesia ja ketunleipää
-Poltettua kirjolohta,  perunaa, kermaviiliä ja mallasleipää

Tartar oli herkullinen, vaikka savu olikin hyvin mieto, tuskin huomattavissa. Kirjolohen oli tarkoitus varmaan olla vain pinnalta poltettu, mutta hieman häiritsi, että rakaa kalaa oli vaikea saada leikattua.

Gastrobar Emo
-Emon 'Tiramisu'

Tiramisu oli laitettu hauskasti jäätelötötterövohveliin, mutta ei siitä sen enempää sanottavaa.

Matti Jämsen Pop-up
-'Toast Skagen', piparjuurta ja kurkkua

Hyvältä maistui tämäkin!

Kaskis
-Ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia

Possu oli mureaa ja erinomainen suola, nam.

Ragu
-Lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä

ISONAM! Lakritsin intensiivinen maku jäi pitkäksi aikaa maistumaan, sitruunan kanssa toimiva pari. Fenkoli oli kiva ja jännä, mutta vielä jännempi oli tilli (!) koska sekin sopi maultaan tähän kokonaisuuteen.

Päivän parhaat maut: Ragun laku-sitruunajälkkäri.

Pastor
-Pulpo Al Olivo, rapea peruna-oliivikakku, misomajoneesia

Mustekala ei onneksi ollut sitkeää yhtään, pitkästä kypsennyksestä huolimatta. Mutta se oli myös melko mautonta. Sen sijaan perunakakussa oli pippuria tujusti ->  kun molempia maistoi yhdessä, oli kokemus tasapainoisempi.

Taste of Helsinki 2015 jää mieleen herkullisena, ainoastaan kaksi asiaa harmittaa: että kaikkea ei ehtinyt maistaa ja että ennakkosuosikkiehdokas, ahvenanmaalainen Smakbyn oli joutunut perumaan osallistumisensa. Kanske nästa år, Smakbyn vi saknade er!